Tb: ensimmäinen hamsteripoikue

Meillä tosiaan on ollut kaksi kertaa hamsterinpoikasia, ja nyt ajattelin kirjoittaa ensimmäisestä poikueesta, ja vähän siitä, minkälaista poikasten teettäminen on.

Poikueen vanhemmat olivat Gouda Ja Hazel.

 Olimme jo aiemmin yrittäneet poikasia edellisellä hamstereilla Estrellalla ja Felixillä. Sillä kertaa emä taisi olla jo liian vanha, mutta tällä kertaa onnistui!

Hamstereilla poikasten teettäminen on astetta monimutkaisempaa, sillä kyseessä on erakkolaji, ja naaras saattaa yrittää tappaa uroksen! Hamsterit tulevat useimmiten toimeen keskenään vain poikasina ja lisääntyessään. Hamsterinaaras hoitaa poikaset yksin, eikä sitä saa mennä häiritsemään, sillä stressaantunut emä saattaa syödä poikasensa. 

Hazel muutti viikon ennen poikasten syntymää vähän pienempään, mutta tarkoitukselle sopivampaan terraarioon. Hazel yritti rakentaa ensin pesää putkiin (yleensä se nukkui niissä) mutta  hyväksyi lopulta suunnitellun pesän.                                                                          31.5.2017 tulin illalla jännittyneenä luokkaretkeltä. Kurkkasin pesään peilin avulla terraarion sivusta. Ja siellä ne olivat! Enempää en uskaltanut kurkkia, mutta illemmalla, kun Hazel poistui pesästä, katsoin vähän enemmän ja sain laskettua 11-12 poikasta.

Hazel oli luonteeltaan vilkas ja voisi sitä kuvata vähän hermoheikoksikin. Poikaset ovat sokeita, lähes liikkumiskyvyttömiä nahkarääpäleitä ensimmäiset kaksi elinviikkoaan, ja täysin emonsa armoilla. Hazel yritti haudata poikaset puruihin, ilmeisesti se kuvitteli suojaavansa ne paremmin. Se ei vain tainnut tajuta tappavansa ne! Hamsterinpoikasiin ei olisi saanut koskea vielä tässä vaiheessa, mutta poikaset oli pakko pelastaa. Joko tästä syystä tai hamsterin hermoheikkouden takia poikasia oli elossa kolmiviikkoisina enää 8, jotka olivat joko elinkelvottomia tai tulivat tapetuiksi. Muut hamsterinpoikasetkin söivät kuolleita sisaruksiaan, eikä asialle voinut oikein tehdä mitään.

Ensimmäiset ulos uskaltaneet 12pv

 12 päivän ikäisenä poikaset alkoivat liikkua pesän ulkopuolella. Silmät olivat vielä kiinni, mutta ei se mitään estänyt. Pääsimme myös jo vähän arvioimaan, minkä värisiä poikaset olisivat. Turkin pituuksia ei vielä nähnyt, vaikka kovasti me sitä yritettiin selvittää. Tässä vaiheessa oletimme poikasten vielä olevan samanvärisiä kuin vanhempansa.

16pv vanha

Tässä vaiheessa poikasille alettiin tarjota tuoreruokaa. Piltti ja viinirypäleet maistuivat hyvin, vaikka Hazel yrittikin rohmuta itselleen kaiken. 

3½-viikkoa vanhoina poikaset saivat jo käyttöön häkin yläkerroksen ja toisen juoksupyörän. Ja riippumattoja, niistä tuli koko lauman suosikkeja!

 Yhteen riippuputkeen mahtui lähes koko lauma tiiviisti vierekkäin.

Jatkuu ensi jaksossa :D tai sit ei

Lumo the pullaposki

Lumon uusin tuorein kuva Gimpillä muokattuna.

Kuten muutkin hamsterit, Lumokin rakastaa änkeä poskensä täyteen ruokaan. Ei haittaa, vaikka ruokakuppi olisi täynnä, koska jostain syystä ruoka on aina parasta kaltereiden välistä napattuna.

Kun Lumo tuli meille

Bongasin ilmoituksen Lumon poikueesta facebookin hamsterimyyntiryhmästä. Jo silloin poikue näytti mielenkiintoiselta, mutta meillä oli tuolloin ennestään jo viisi hamsteria, enkä edes harkinnut uuden hommaamista.

Omat hamsterini Hazel ja Ibiza kuolivat peräkkäisillä viikoilla, ja jäin ilman omaa hamsteria. Meillä oli menoa muutenkin juuri poikasten luovutusiän kohdalla Lumon kasvattajan suuntaan, ja ajattelin, että voisimme napata poikasen mukaan. Olin etukäteen jo katsonut minkä poikasista haluaisin, ja Lumo oli paitsi suloinen karvapallo, myös harvinaisen värinen (tuolloin ajattelimme vielä teettävämme kolmannen poikueen).

Lumo kotiutui 7.10.

Lumo tutkimassa uutta häkkiään

Lumo oli paljon aiempia hamstereita pienempi, ja sai heti lempinimen Napero. Lumo-nimen keksin vasta muutaman päivän kuluttua.

Lumo tulossa ensimmäistä kertaa oma-aloitteisesti ulos

Lumo ei ollut alkuun kovin yhteistyöhaluinen kesyyntymisen suhteen, vaan melko arka. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, Lumo on jo 12. hamsterimme, eikä varmaan jää viimeiseksi.

Aluksi Lumo suostui tulemaan kädelle vain yläluukusta, mutta alkoi sittemmin mennä mieluummin alakautta. 

En edelleenkää muista miten ja milloin Lumon kesyyntyminen tapahtui, jostain syystä unohdan tapahtuman aina jokaisen hamsterin jälkeen.

Ihan sosiaalinen siitä kuitenkin tuli